Kun ryhdyin joskus vuosi sitten kotona puhumaan vaimolleni että voisimme lähteä Kap-Kaupunkin kisaamaan, vastaus oli innostunut. Juu sehän olisi hienoa kun Afrikka on niin lämminkin. Ja niin helpolla se päätös sitten syntyi. Samalla kun liput oli tilattu, mieleeni nousi muutaman vuoden takaiset jalkapallon MM-kilpailut, niitä katseltiin Saimaan rannalla helteisessä suomalaisessa suviyössä ja samaan aikaan pääasiassa helteisiin tottuneet jatkapalloilijat laittavat trikoita jalkaan ettei pakkanen riko luita, saatika sitten vaihtopenkin miehet jotka olivat pukeutuneet varpaisiin asti ulottuviin Adidaksen untuvatakkeihin. Näin kuuma Etelä-Afrikassa on heinäkuussa. Ja nyt edelleen tilanne on sama, säätutka kertoo lämpötilan vaihtelevan noin 10 ja 20 asteen välillä. Toivotaan että meillä osuus ennusteiden yläpäähän ;-)
No mutta ei anneta kylmän sään haitata, kyllä me suomalaiset olemme tottuneet pakkasiinkin. Muistan edelleen kun joskus tammikuisena täydenQuun iltana treenien jälkeen istahdettiin autoon ja auton mittari näytti rapia 26 astetta pakkasta. Tuolloin päässä pyöri ajatus siitä että kyllä sitä jaksaa treenata tavoitteellisesti kun on jotain erikoista odotettavaa.
Ja onhan sitä. Aikaeroa ei ole mutta eksoottisuutta varmasti sitäkin enemmän. En ole itse koskaan päässyt käymään Etelä-Afrikassa mutta nyt nautitaan koko rahan edestä. Tärkein on tietysti kilpailut. Ne jännittävät jo hiukan sillä kun kisoihimme on aikaa enää reilu viikko, oli edessä perinteinen "paikkojen uusjako". Kuuleman mukaan tämä on tuttua myös muille OVO:n joukkueille, ja kuuleman mukaan lähes jokaiselle voimistelujoukkueelle.
Mitä sitten pakataan matkaan. Lentolipun parametrejä en vielä ole ehtinyt lukea mutta oletan että painoraja tulee täyteen, onhan matkassa 3 erilaista kilpailu- ja esiintymisasua sekä 2 välinettä, jättipallo ja Kaarina Karin voimavanne. Niin ja tietysti pallon pumppu. Ainiin, mulla matkaan lähtee useampikin Kaarina Karin voimavanne, saattaa siinä lentokenttävirkailija ihmetellä kun miehellä on molemmilla olkapäillä oma vanne ja matkalaukussakin muutama ylimääräinen. Vielä en tiedä kuka pieni afrikkalainen voimistelija tehdään iloiseksi mutta eiköhän sekin vielä näillä sivuilla selviä.
Vielä muutama päivä Suomessa ja ainakin kahdet täysmittaiset treenit. Kuulemma tavoitteena monta hyvää "koksua" niin kuin piireissä on tapana puhua. Ja sitä ennen pitää vielä laatoittaa parvekkeen terassi.
Tämäniltaisen jutun toinen kuva on sunnuntain treenistä ja toinen on tien päältä ...nimittäin ....... matka-asusteemme olivat hyvin piilotettuna yhden yön odottamassa prodeeraajaa.
Kuinkahan vaikeeta muuten melonta on maapallon toisella puolella, siellä kun ollaan pää alaspäin? Täytyypä tutkia hiukan ennen seuraavaa tarinaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti