Aamu valkeni sumuisena ja tihkusateisena, nyt säätiedotukset pitivät paikkansa. Iloisia Olarin Voimistelijoita ei pieni tihkusade kuitenkaan haittannut ja suunnitelmien mukaan suuntasimmekin vielä toiseksi päiväksi HopOn HopOf bussille, tällä kertaa siniselle eli Cape Towns all around reitillä.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on historiallinen, jo noin vuodesta 1645 toiminut viinitila, Groot Constantia ja sen upeat tilukset. Koska aikataulumme on haastava ja edessä on vielä virallinen, koko päivän kestävä viinitilaretki, teemme yhteistuumin päätöksen että lähdemmekin tilalta pois maistelematta sen anteja ja suuntaamme katsomaan paikallista kasvitieteellistä puutarhaa ja sen jälkeen serkkuja.
Ja päätös oli erinomainen, nimittäin tihkusateen edelleen jatkuessa aikaa jää enemmän serkuille sekä niiden seurassa viihtyvien värikkäiden papukaijojen ja upeiden ja uljaiden pöllöjen katseluun. Upean kokemuksen perusteella voin vahvasti epäillä että eläintarhojen EU-säädökset eivät ole vielä kantautuneet KapKaupunkiin saakka, niiden lähellä saimme liikkua kaikki kavereitamme, Vesan syliin jopa istahti 3 apinaa. Niin ja muistoksi yksi jopa merkkasi reviirinsä Vesan housuille ;-)
Ja taas bussin kyytiin uudelle siirtymätaipaleelle. Ja mitä siirtymiin tulee, tietopitoiset tarinat paikallisten elämästä ja historiasta antavat mukavasti lisätietoa kulttuurista.
Seuraava stoppi onkin sitten enemmän kuin pysäyttävä. Hienosti sanottuna Township Imizamo Yethu <nykysuomen sanakirja saattaisi löytää Township sanalle synonyymin sanasta slummi> vetää hiljaiseksi. Roskia on kaikkialla, asuntojen koko on kymmenen tai kahdenkymmenen neliön luokkaa. Seinät on peltiä, joissakin tapauksissa tiiltä. Vessoja ei ole. Väritelkkarit pauhaa jokaisessa hökkelissä. Pieniä tummia lapsia kurkkii ikkunoista. Rottia makaa kuolleena kadulla. Toivoa antaa upea vuosi sitten valmistunut koulu sekä tulevaisuudessa ehkä jopa kirjasto, josta Townshipissä haaveillaan. Täältä on todella kova ponnistaa eteenpäin. Pieni rakko omassa varpaassa unohtuu eikä nälkäkään ole enää mielessä. Matka jatkuu.
Kotimatkalla ihailemme mm. Cliftonin ja Sea Pointin luxusasuntoja ja kivitalon kokoisia aaltoja jotka murskaantuvat upeasti rannan kiviin. Näky on enemmän kuin vaikuttava.
Kahdeksantuntisen retken jälkeen on mukava nostaa hetkeksi jalat seinälle ja huilata hetki. Sitten onkin aika ryhtyä töihin ja laittaa esiintymisvälineet kuntoon = pumpata pallo ja teipata vanne. Matkamme ensimmäiset treenit alkavat kello 20 hotellin neukkarissa. Ohjelma alkaa olla selkäytimessä, se vaatii vain pientä hienosäätöä yhdenaikaiseen tekemiseen. Ja sitten onkin iltapalan aika, hampaiden pesu ja nukkumaan meno, aamulla odottavat niin Table Mountain kuin Cape Point.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti